Ennen: ”…..koira haukkua räksytti koko ajan, pureskeli käteni verille. Kentällä todettiin, että selvä johtajuusongelma, koiralta on otettava luulot pois ja sille on näytettävä sen paikka, yhdessä sitten yritettiin “vahvistaa johtajuutta”, alistaa kovaa koiraa, selätettiin yksin ja ohjaajien voimin, huudettiin ja karjuttiin, ja koko ajan vaan mentiin syvemmälle suohon, koira ei tullut yhtään paremmaksi tai “pehmeämmäksi”, päinvastoin. Lenkillä se hyökkäsi muiden koirien kimppuun, maine kasvoi, kukaan ei enää tullut meidän ohi vaan kaikki kiersivät kaukaa....aidattiin piha....ja se karkasi aidan yli, ali, läpi, kerran näin sen jopa kiipeävän verkkoaitaa ylös.”

Nyt: ”Koira on muuttunut täysin, siitä on tullut mukava, se kuuntelee, tottelee, sen kanssa voi nykyään jopa käydä kylässä! Se ei enää tuijota muita koiria tappoajatuksia mielessään, vaan vastaantulevat koirat ohitetaan siististi ja ennen kaikkea hiljaisesti...lapsetkin ulkoiluttavat koiraa, se ei enää karkaile vaan tuntuu viihtyvän kotona. Puistossa ja metsässä koira voi taas olla vapaana ja se tulee luokse kutsusta.”

Tämä on tositarina eräästä belgianpaimenkoira malinoisista nimeltä Dino. Miten näin radikaali muutos on saatu aikaiseksi?

Ihan sattumalta koiran ohjaajan, Margitin, silmiin osui juttuja naksutinkoulutuksesta. Hieman skeptisesti hymyillen koko touhulle Margit päätti kokeilla – mitään hävittävää ei ollut. Lopulta Margit päätyi Dinon kanssa Tommi Wirénin ja Jaana Rajamäen perustaitokurssille. Moni vanha ”totuus” päätyi romukoppaan ja Margit oppi kokonaan uuden ajattelutavan.
 

MITÄ NAKSUKOULUTUS ON?

Naksukoulutuksella tarkoitetaan välineellistä eli operanttia ehdollistamista: eläin ehdollistuu klassisen ehdollistumisen kautta sinänsä merkityksettömään ärsykkeeseen eli naksautukseen. Naksaus merkitsee aina maksua, herkkupalaa. Naksuttimen ääni on ehdollinen vahviste, joka merkitsee koiralle ehdottoman vahvisteen ilmaantumista. Esimerkki klassisesta ehdollistumisesta on tunnettu Pavlovin koirakoe, jossa kellon soiminen sai koiran kuolan erittymään. Koira ehdollistui kellon soimiselle, joka merkitsi sille ruoka-annosta.

Ei tarvitse olla käyttäytymishäiriötä kuten Dinolla oli aikaisemmin aloittaakseen naksutinkoulutuksen. Naksutin on äärimmäisen tarkkuuden mahdollistava apuväline, jolla muokataan eläimen käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Eläin oppii nopeasti, mikä toiminta tuo naksun&maksun, ja pyrkii toistamaan tätä. Kriteeriä (naksun aikaansaavaa toimintaa) hitaasti nostamalla voidaan eläimen käyttäytymistä muokata haluttuun suuntaan (shaping). Lopulta liike viedään ärsykekontrolliin eli eläimen tietty käytös tapahtuu vain ja ainoastaan tietyn ärsykkeen esiintyessä. Tämä ärsyke voi olla ääni, sana, haju, käsimerkki tms.
 

OMIA KOKEMUKSIA

Minä olen opetellut naksutinkoulutusta viime kesästä asti. Koska koulutus lähtee kokonaan toisesta päästä kuin perinteinen koulutus, on uuden ajattelutavan opettelu ollut vaikeaa. ”Perinteinen” koulutus lähtee siitä, että ohjaaja aiheuttaa toiminnon. Naksutinkoulutuksessa koiran näkökulmasta katsottuna koira hallitsee koulutustilannetta. Iso askel on se, että oppii ajattelemaan ”naksusti”, muokkaamaan omaa käyttäytymistä passiivisemmaksi, jotta koira saa mahdollisuuden olla se aktiivisempi osapuoli. Juuri tästä syystä naksutinkoulutus näyttää menevän kuin häkä erityisesti dominoiviin koiriin, koska ne tuntevat itse saavansa aikaan jotain. Todellisuudessa kouluttaja kuitenkin hallitsee tilannetta, koska hän päättää mitä käytöstä hän vahvistaa!

Nuoremmalla koirallani Zipulla olen aloittanut tottelevaisuuskoulutuksen opettelun kokonaan naksulla. Treenimääräni nähden koirani on oppinut asiat todella nopeasti, erityisesti sen jälkeen, kun opin ajoittamaan naksun oikein ja hilaamaan kriteeriä vähitellen ylöspäin. Pidän äärimmäisen tärkeänä arkitottelevaisuutta tai lähinnä luoksetuloa, jonka koen metsässä vaikeammaksi kuin luoksetulon kisaliikkeenä. Metsässä kun voi olla niin paljon niin mielenkiintoisia hajuja, ihmisiä ja koiria, jotka vievät koiran huomion ohjaajasta.

Ehdollistettuani koirani naksulle otin naksun aina lenkille mukaan. Alussa aloin naksauttaa heti, kun koira vähänkin reagoi luoksetulopyyntööni. Aivan taiteen sääntöjen mukaan en siis toiminut, vaan hyödynsin Zipun uskomatonta apinoimistaitoa. Vanhempi koiranihan luonnollisesti homman jo osasi. Toisaalta, sana ”täällä” luonnollisesti oli pennulle tuntematon, ja naksun kautta sana sai nopeasti merkityksen ”mene mamman luokse hakemaan nami”. Koska naksu tiesi maksua, koirani tulivat molemmat välittömästi luokseni. Sitä mitenkään yrittämättä paransin samalla myös vanhemman koirani luoksetuloa. Vähitellen lisäsin vaatimusta, naksautin vasta kun koirat olivat edenneet jonkin matkaa ja lopulta vasta sitten kun koirat olivat luonani. Kertaakaan ei ole käynyt niin, että naksun jälkeen koira olisi sännännyt toiseen suuntaan, vaan joka kerta luoksetulo on sujunut loppuun asti mallikkaasti. Vaikka naksun ja maksun väliin jää aikaa, koira tietää, että poikkeuksetta jokaikinen kerta naksua seuraa maksu. ”Perinteisellä” metodilla kouluttaessa ongelma on siinä, että pelkkä sanallinen kehu ei ole niin vahva merkki koiralle palkkion tulosta kuin naksu. Kehuja käytetään varsinkin pennulle paljon, eikä niitä aina seuraa palkkio kuten naksua seuraa, joten koiran usko palkkion tuloon kehujen jälkeen on huomattavasti heikompi.
 

SATOJA TOISTOJA, VAPAAEHTOISESTI JA MOTIVOITUNEESTI

Naksua käyttäessä (naksutin ei kuitenkaan ole välttämätön laite, yhtä hyvin voi käyttää sanaa, pilliä tms) kaikki toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja toistojen määrään. Toisto on äärimmäisen tärkeää koiran oppimisen ja liikevarmuuden kannalta. Naksua käyttämällä pääsee päivässä helposti jonkin tietyn liikkeen harjoittelussa parhaimmillaan satoihin toistoihin koiran siitä stressaantumatta. Aloitin muutaman kuukauden ikäisen pennun kanssa sivulletuloharjoitukset ja pääsin tekemään heti samana päivänä useita kymmeniä toistoja. Kun yritin lopettaa harjoitukset, pieni palleroiseni seurasi minua kaikkialle liimautuneena vasempaan jalkaani. Vapaaehtoisuuteen ja omaan oivaltamiseen perustuva koulutus on koiralle ehdottoman motivoivaa ja palkitsevaa.
Jos koira toimii vapaaehtoisesti, onko silloin virheiden teko sallittua? Ei, positiivinen ei tarkoita sallivaa! Jos koira tekee virheen, siihen ei yleensä kiinnitetä mitään huomiota. Jos koiralle opetetaan uusi tapa toimia virheellisen sijaan, voidaan tehokkaasti poistaa häiriökäytöstä.  Koira joka on tottunut saamaan palautetta paljon, kokee jo palautteen puuttumisen rangaistukseksi, eli jos virheisiin ei puututa, käytös jota ei vahvisteta sammuu aikanaan.
 

TAVOITTEENA ITSENÄINEN, STRESSITÖN JA TOIMINTAKYKYINEN KOIRA

Lisäksi naksua käytettäessä koen hyväksi sen, että koira pääsee käyttämään omaa ajatteluaan ja toimintakykyään eikä näin ollen passivoidu. Varsinkin pk-lajeissa koiralta vaaditaan itsenäisyyttä, oma-aloitteellisuutta ja toimintakykyä. Kun häiriötä lisätään koiralle sopivalla tahdilla voidaan se totuttaa mihin tahansa tilanteeseen, joka sen tulee vaikka pelastuskoirana kestää.
Näiden lisäksi naksutinkoulutus on äärimmäisen vähän koiraa stressaavaa - ehkä siksi, että pakotteita ei käytetä, viettitaso on alhainen eikä minkäänlaista painetta suorittamiseen ole. Alhainen viettitaso mahdollistaa koiran keskittymisen asian opetteluun. Kun koira hallitsee liikkeen tekniikan, voidaan lisää vauhtia hakea tarvittaessa viettiä nostamalla. Kokemukseni mukaan näin ei kuitenkaan tarvitse tehdä, vaan koira pyrkii toimimaan aina vain nopeammin ja nopeammin. Naksu on yhteinen kieli, jolla kommunikointi koiran kanssa on huipussaan.
 

NAKSU ON TARKKUUSVÄLINE

Eron koulutustavoissa olen huomannut erityisesti vanhemman koirani kanssa. Wilma on aikamoinen kuumakaisa, joka vielä nostaa kierroksia silloin, kun ei ymmärrä mitä häneltä vaadin. Kierrokset aikaansaavat virheitä ja ohjaajan kuumenemista ja ... kaikille lienee tuttu moinen noidankehä. Koska Wilma on kahdessa pk-lajissa ja tokossa kilpaillut koira, uusia liikkeitä ei juuri tarvitse enää opettaa. Wilman kanssa korjailenkin liikesuoritusten virheitä ja viilailen suorituksia. Tärkein saavutuksemme on ehdottomasti ollut nouto. Noudoista tulee voittajaluokassa aikamoinen osuus pisteistä ja jokaisessa liikkeessä toistuva noutokapulan pureskelu vie siten pinnoja alas oikein kertoimella! Erilaisia poppaskonsteja kokeilleena olin edelleen nollapisteessä. Pahimmillaan Wilma pyöritteli kapulaa kuononsa päällä kuten delfiinit konsanaan. Säleet lenteli ja pisteet rapisi. Naksun löydettyäni päätin aloittaa noudon hiomisen uudelleen. Alussa naksautin siinä vaiheessa, kun koira oli hetken purematta. Tähtäys oikeaan hetkeen oli vaikeaa, sen verran tehokkaasti jauhoivat leuat. Koira oppi kuitenkin nopeasti, millä hetkellä naksu tulee. Vähitellen nostin kriteeriä ja lopulta vaadin täysin purematonta suoritusta. Mikäli koira puree kapulaa, mitään virkkamatta otan koiralta vain kapulan pois ja heitän uudelleen, tulee toinen suoritus viimeistään puhtaasti. Nopeus ei ole kärsinyt, päinvastoin. Kaupan päälle sain entistä iloisemman suorituksen. Wilma tajusi mitä häneltä vaadin ja rentoutui silmin nähden. Noutomme on aina ollut nopea ja koira on tehnyt sen halukkaasti. Nyt se tekee sen nopeasti, halukkaasti ja luovuttaa purematta, häntä heiluen. Naksutin on tullut harjoituksiimme jäädäkseen.
 

NAKSUTINKOULUTUKSEN HISTORIA AMMATTIELÄINKOULUTTAJISSA JA TAUSTA TIETEESSÄ

Naksutinkoulutuksen perusta on vuosikymmeniä jatkuneessa tieteellisessä työssä ja menetelmää on lisäksi testattu erittäin vaativissa käytännön olosuhteissa. Se on ollut vakiomenetelmä delfiinien ja muiden merinisäkkäiden koulutuksessa 1950-luvun loppupuolelta lähtien. Se on myös ammattimaisten lintukouluttajien valinta. Myöskin useat eläintarhat hyödyntävät sitä eläinten, varsinkin norsujen hoidossa. Tunnettu suomalainen mainoselokuvien eläinten kouluttaja Tuire Kaimio käyttää myös naksutinta kouluttaessaan erilaisia eläimiä esiintymään mainoksissa ja elokuvissa. Lisäksi naksutinkoulutusta käytetään useiden eri alojen virkakoirien kouluttamisessa.

Naksutinkouluttaen on koulutettu menestyksekkäästi eläimiä, joilta puuttuu täysin miellyttämisenhalu, kuten kissoja ja akvaariokaloja. USA:n laivasto on kouluttanut ”hakulokkeja” etsimään veden varaan joutuneita merimiehiä. Lokit tekevät hakupiston kaltaisia spiraaleja pistoja laivalta käsin ja ilmaisivat veden varaan joutuneet merimiehet ottamalla suuhunsa heidän vaatteista löytyvän kämmenen kokoisen punaisen renkaan ja tuovat sen laivaan.

1960-luvulla USA:n armeija koulutti kissoja vakoilutehtäviin naksutinkoulutuksen avulla. Kissoilla oli pieni kuuntelulaite korvassa. Kissat kulkivat käskyjen avulla, jolloin ne kauko-ohjattiin kulkemaan tiettyjen ihmisten lähettyvillä nauhoittamassa salaisia keskusteluja Moskovan esikaupunkialueilla. Samalla tekniikalla koulutettiin lintuja. Voitte varmaan arvata, ettei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota lähellä oleviin eläimiin. Jos näin pitkälle voi päästä eläinten kanssa, joilla ei ole minkäänlaista miellyttämisenhalua, mihin voikaan päästä koiran kanssa, jolla on useimmilla voimakas laumavietti ja miellyttämisenhalu?

Lisätietoja
Clicker Trainers Clubin kotisivut
ctc.laikanet.com