JOKAINEN LIIKE ON TEMPPU
Heli Piirainen
Liikkeelle mars. Seuraa! Käännös vasempaan. Käännös oikeaan. Liike seis. Liikkeelle mars. Seuraa! Kokeilepa joskus parin kanssa seuraamista kilpailun omaisesti ja vielä muutamaan kertaan illan aikana. Alkaako uuvuttaa? Mitähän koira tuntee vastaavassa tilanteessa? Tottelevaisuuskisoissa vain hillitty hyvittely on sallittua ja liikkeet tulisi suorittaa aina samalla tavalla. Kyllä, mutta varsinkaan treenatessa näin ei tarvitse olla!
Liian orjallisesti luetaan kilpailusääntöjä ja tähdätään niiden suorittamiseen vain niitä harjoittelemalla. Säännöt tuppaavat vain kaventamaan mielikuvitusosastoamme ja jopa intoa, mikäli hulvattomille ajatuksille ei uhraa erillistä aikaa ja tilaa. Moni ehkä pelkää kisaliikkeiden pilaamista, jos käy tekemään erilaisia variaatioita tai aivan uusia asioita. Aivan alussa näin voi ollakin, mutta koskaan ohjaajana ei juolahda mieleen hätäillä temppujen sotkeentumista. Tottelevaisuus mielletään tällöin paljon vakavammaksi asiaksi kuin temput. Oikeastaan kyse on samasta asiasta, mutta ohjaajan asennoitumiserosta! Temput ovat tuotosta mukavasta yhdessäolosta ja toiminnasta. Näin tulisi olla myös varsinaisten tokoliikkeiden kanssa. Siispä niitä voi harjoitella rinnan.
Temput ovat hyödyllisiä monestakin syystä. Jo aivan pienen pennun kanssa on mukava alkaa puuhastelemaan erilaisia temppuja välittämättä siitä, ovatko ne hyödyllisiä vai eivät. Tärkeintä on yhteisen merkkikielen luominen, molemminpuolinen tutustuminen ja samalla johtajuuden vahvistaminen (ja nojatuolin/kenkien säästäminen). Kisaiässä koira ja ohjaaja mieltävät jo temput mukavaksi asiaksi, joten niillä voi keventää treenejä, jos vaikka sattuisi niitä varsinaisia liikkeitä vähän junnaamaankin. Kisoissa liian usein näkee ihmisten hinkkaavan kisasuoritusta juuri ennen kehään menoa, jolloin jännityksen ansiosta tulee otettua käskyjä hiukan tavallista tiukemmin. Vaarana on epävarmuuden luominen niin itselle, kuin koiralle. Mikäli tokoliikkeiden sijaan ennen kisasuoritusta otetaankin vain hauskoja temppuja, jää molemmille mukava mieli. Ja jos ne tuleekin otettua tiukemmassa sävyssä, ei haittaa jos jonkin tempun mielekkyys kärsii pienen inflaation. Ainakin kisaliike on säästynyt! Ja vielä itse kisatilanteessa tempuilla voi näppärästi palkita koiran liikkeiden välissä. Tosin arvokisoissa tähän tapaan saatetaan puuttua, mutta temppuhan voi olla jokin aivan pieni ja huomaamatonkin…
Temppuja on niin paljon kuin itse kukin viitsii vain keksiä. Voit antaa koirasi myös valita minkä tempun se haluaa tarjota vaikkapa namin purkin alta saadakseen. Sitten vain nimeät tempun ja palkitsen koiran tempun aina toistuessa. Kukaan ei kiellä käyttämästä mielikuvitusta myöskään tokoliikkeitä harjoiteltaessa. Tunnistusnoutokapulat voi laittaa välillä vaikka pystyyn maahan tai riippumaan, ottaa paikallaoloon mukaan oman tai naapurin kissan, treenata musiikin tahdissa katrillia yhdessä muiden koirakoiden kanssa, juosta koiran kanssa kilpaa ruutuun ja syödä siellä iltapala yhdessä tai opetella seuraamista valssiaskelin. Pysyy omakin mieli virkeänä ja koiraystäväsi sen kyllä aistii! Vielä tokokisoista: Suuressa maailmassa huiput vetävät silloin tällöin ”nollakisoja”, eli pitävät koko rahan edestä hauskaa oikeassa kisatilanteessa. Meillä voisi hyödyntää möllikisoja joskus tähän…
Onko valmista? Liikkeelle mars. Pujottelua jalkojen välistä. Liike seis. Valssiaskelin täyskäännös. Liike seis ja vilkutus yleisölle. Olette juuri harjoitelleet tokotemppuja!
