VINOKEPEILLÄ SUJUVAAN, ITSENÄISEEN PUJOTTELUUN
Miia Mustonen

 

Vinokepit soveltuvat sekä pujottelun alkeisopetukseen, että jo pujottelun osaavien koirien vauhdin ja suoritusvarmuuden lisäämiseen. Vinokeppien avulla koira oppii suorittamaan pujottelun yhtenä kokonaisuutena, nopeasti ja omatoimisesti. Tässä vihjeitä pujottelun opetukseen vinokeppien avulla.

ALKUOPETUS

Kaikki vinokeppejä käyttävät koirakot aloittavat alkeista. Niille koirille, joilla pujottelu perinteisin menetelmin on jo jokseenkin hallussa, mutta korjattavaa löytyy, suosittelen totaalista käskyn muutosta. Jos aiemmin käskytit: "Kierrä tänne", muuta käsky esim. "kepit" tai "pujo" (en kyllä
suosittele P:llä alkavia käskyjä, sillä niitä on yleensä agissa jo ihan tarpeeksi; pöytä, puomi, putki, pituus jne.).
Alkuopetus suoritetaan vinokeppikujalla. Harjoituksen tarkoituksena on opettaa koira katsomaan suoraan eteenpäin, ei ohjaajaan, ja suorittamaan pujottelun yhtenä kokonaisuutena. Alkeista alkaen ohjaaja on joka toinen kerta koiran oikealla, joka toinen kerta vasemmalla puolella. Alkuopetukseen tarvitaan AINA avustaja.
Kuja laitetaan aluksi niin leveäksi, että koira mahtuu juoksemaan siitä koskettamatta kyljillään keppeihin. Avustaja kävelee kujan läpi (hajujälki) ja jää kujan taakse siten, ettý koira näkee avustajan palkkion kanssa (nami tai lelu) suoraa kujan takana. Ohjaaja pitää koirasta kiinni ja antaa avustajan kutsua koiraa. Koira pidetään niin lähellä kujan alkua, ettei ohimenon vaaraa ole. Kun koira selvästi ottaa kontaktia avustajaan, ohjaaja toistaa pujottelukäskyä, päästää koiran etenemään vapaana ja etenee itse koiran mukana. Jos käytät koiralla valjaita, ota valjaat pois kujaharjoittelun ajaksi. Tässä opetuksen vaiheessa voidaan myös avustajan ja ohjaajan paikkoja vaihtaa, jos koira ei halua irrota ohjaajasta lähdössä.
Useiden toistojen jälkeen kujaa kavennetaan pikkuhiljaa. Alkupää pidetään leveämpänä ja kuja kapenee loppua kohden. Suoritusvarmuuden lisäännyttyä koira voidaan päästää irti jo kauempaa, kuitenkin aina käskyä ensin toistaen. Lopussa palkkiona voidaan pitää myös esim. putkea, kuitenkin siten, että avustaja estää koiran putkeen pääsyn, jos koira tekee virheen kujassa. Palkkio vain onnistuneesta suorituksesta! Muutenkaan vinokepeillä EI KOSKAAN opeteta koiraa korjaamaan keppejä keskeltä, vaan aina aloitetaan alusta.
Jos taantumista tapahtuu, palataan aina helpompaan, leveämpään kujaan ja pidetään harjoitus koiralle hauskana. Äärimmäisen hankalissa tapauksissa, joissa koira ei millään muulla keinolla etene kujaa suoraan, voidaan keppien väliin virittää tukilanka esim. helposti katkeavasta villalangasta. On kuitenkin varottava, ettei koira opi hyppäämään kujasta pois lankojen yli.
Kun edistystä tapahtuu, kujaa kavennetaan niin paljon, että lopuksi kujalistat ovat aivan vierekkäin. Tästä ei ole enää pitkä matka seuraavaan vaiheeseen eli vinokepeille. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä yhdistää kujaharjoittelu pieniin radanpätkiin ja harjoitella erilaisia lähestymiskulmia pujottelulle. Aluksi helpointa on ottaa lähestyminen edelliseltä esteeltä kujalle suhteellisen suoraan, sitten hivenen vasemmalta vinosti jne. Vino vasen on koiralle tässä vaiheessa helpompi kuin vino oikea. Älä anna koiran epäonnistua, äläkä ota liikaa toistoja yhdellä kertaa.
Lopeta treeni aina onnistuneeseen (vaikka helpompaankin) harjoitukseen. Ja kun treenikerralla tapahtuu selvää edistymistä, aloita seuraava arjoituskerta kuitenkin aina astetta helpommalla harjoituksella ja lisää vaikeusastetta onnistumisen jälkeen.
 

EDISTYMINEN

Kun kuja on aivan kiinni ja se sujuu hyvin molemmilta puolilta ja esim. hyppy - kuja - putki -yhdistelmänä, on aika siirtyä vinokepeille. Tässä vaiheessa joudut ottamaan koiran hetkeksi hihnaan, jotta koiralle löydettäisiin oikea rytmi ja vauhti. Älä käytä valjaita, äläkä kuristavaa pantaa. Ja edelleen avustaja on tarpeen. Avustajan tulee olla näppärä käsistään, sillä hänen tehtävänä on nyt pitää hihnasta vastaan, stopata koira virheen sattuessa ja estää hihnan sotkeutuminen keppeihin. Myös ohjaaja voi itse pidellä hihnaa, kuitenkin siten, ettei koira saa ottaa kontaktia ohjaajaan.
Taas aloitetaan helpolla; eli ensin muutama vauhdikas, helppo kujapujottelu ja sitten koira hihnassa nenä suoraan vinokeppien keskellä. Käskyä toistamalla saadaan koira katsomaan suoraan vinokeppien läpi ja hihna pitää vauhdin sopivana. Ohjaaja joko seuraa ja käskyttää koiran vierellä tai kutsuu koiraa suoraa keppien takana (täällä voi olla myös toinen avustaja). Koira pidetään hihnassa niin kauan, kun se on löytänyt oikean vauhdin ja rytmin, eikä tule kepeiltä pois kesken kaiken. Jos tässä vaiheessa halutaan tehdä kepeillä rataharjoittelua, laitetaan radalle aina helpompi kuja.
Kun vinokepit sujuvat mallikkaasti hihnassa molemmin puolin ohjaten, voidaan koira päästää irti. Virheitä ei sallita, eli taas palataan heti helpompaan tai koira laitetaan hihnaan, jos virheitä syntyy. Myös jos koiran vauhti alkaa hiipua, palataan helpompaan. Nopeille koirille hihnalla jarruttaminen on alussa aivan pakollista, sillä muuten koira rikkoo itsensä tai kepit katkeavat. Kun koira suorittaa vinokepit vapaana, kepit yhdistetään rataharjoitteluun. Jotta koiran katse pysyisi suoraan edessä, on putki keppien takana suositeltavin palkkioeste (edellyttäen tietenkin, että koira pitää putkesta). Ja harjoittele paljon erilaisia lähestymiskulmia.
 

KILPAILUVALMIUS

Hyvä vinokeppipujottelija on jo erittäin lähellä kilpailuvalmiutta. Vinokepit muutetaan siten, että alussa on 6 vinokeppiä ja lopussa 6 normaalia (suoraa) keppiä. Erilaisia vinojen ja suorien keppien yhdistelmiä voidaan tehdä koiran tarpeiden mukaisesti. Jos koira esim. tekee jatkuvasti lopussa virheitä, voidaan keppeinä pitää 2 vinoa, 6 suoraa ja 6 vinoa yhdistelmää. Huono aloittaja taas saa suoritettavakseen 2 vinoa ja 12 suoraa keppiä. Jo kilpaileva koira, joka jo suorittaa kepit itsenäisesti ja yhtenä esteenä, voidaan välillä palauttaa vinokepeille suoritusvarmuuden ja nopeuden lisäämiseksi. Koiralle on aina parempi onnistua helpommalla harjoituksella, kuin tahkota useiden toistojen ja epäonnistumisten kera vaikeaa harjoitusta.
Edelleen tee mielellään pujottelu aina kokonaisuutena, vain muutenkin radalla hitaasti liikkuvan koiran kanssa kannattaa opetella keskellä pujottelua korjaamista.
 

TOISTOT

Tee harjoituksia vähän kerrallaan ja usein. Talvi on oivaa aikaa pistää pujottelu järjestykseen. Muista, ettet tee yhdelläkertaa liikaa, jotta pujottelu säilyy mukavana, himoittavana esteenä. Käytä avustajaa, suunnittele harjoitus etukäteen ja kerro avustajalle tarkat toimintaohjeet. Jos et ole varma, toimitko oikein, kysy rohkeasti neuvoa pätevämmältä, niin vältyt opetusvirheiltä.
Kaikissa ryhmissä ei ole aikaa perusteelliseen pujottelun opetukseen, joten käytä siihen myös omaa aikaasi. Oppimisvaiheessa olisi kaikille koirille suotavaa useampi kuin yksi harjoituskerta viikossa.
Mukavia pujotteluhetkiä!